perjantai 20. huhtikuuta 2012

Saunavuoro

Myönnän, että oli briljantti ajatus katsoa elokuva Miesten vuoro juuri tänään. Kolmestakin syystäkin kovasti mieltäylentävä ajatus. Ensinnäkin olen siis sairaana ja silloinhan aikaa on jollain lailla kulutettava; mutta en siis sentään aloittanut Sinkkuelämä-boxia uudestaan alusta. Toiseksi, on varsin todennäköistä, että oman mieheni saan käsinkosketeltavaksi seuraavan kerran vasta juhannuksena ja kolmas syy on tämän blogikirjoituksen aihe: Sauna.

Sauna on ihmiselle lämmön, läheisyyden ja olemassaolon lähde! No, ainakin suomalaiselle, joka palelee noin 8 kuukautta vuodesta ja tuntee olonsa kotoisimmaksi jonkun toisen alastoman henkilön vieressä ihanan lämpöisessä, pienessä ja kosteassa huoneessa. Oluella tai ilman. Makkaralla tai salaatilla, perheen tai kaver(e)i(de)n kanssa. Yhtäkaikki: Sauna.

Mika saa suomalaisen muuntamaan kapisenkin puhelinkopin löylyhuoneeksi, rakentamaan höyryhuoneen veneeseensä, hankkiutumaan tuulessa ja tuiskussa jokaviikkoiselle vesijumppatuokiolleen, käyttämään vapaa-aikansa kesämökin myyräkuumetta kuhisevassa vajassa tai ylläpitämään suhteessa varsin kalliiksi tulevaa hyttysasujaimistoa jonkin pikku rupakon rannalla? Mikä saa perheet kokoontumaan lauantai-iltaisin yhteen? Sauna.

Jos miehet kerääntyvätkin yhteen (sillä se on tuon leffan tärkeä sisältö) jollekin hervottomalle stadionille katselemaan jotain mukamas tärkeää jalkapalloksi kutsuttavaa kampitusjuoksua, niin ei siellä ainakaan maailma parane. Tai tekevät samaa olutpullojen ja screenien seurassa lyhythameisten tarjoilijattarien kipittäessä taustalla, niin ei siinä humalatilasta huolimatta maailma aukene. Tai että naiset eivät voi ajatella hiustensa tai irtoripsiensä tuhoutumista kostean höyryn ansiosta puhumattakaan, että reitensä voisi paljastaa kenellekään toiselle naiselle. Sauna.

Mitä ihminen tarvitsee, kun maailma murjoo ja haluaa olla itsensä kanssa rauhassa? Mistä ihminen saa lämpöä silloinkin, kun sitä ei riitä jaettavaksi ystäviltä ja lähimmiltä? Mikä pelastaa yksinäisen viikonlopun? Mikä on suomalaisen (LUE: minun) rakkain paikka huolimatta siitä, missä se on, millainen se on ja millä se lämpiää? Sauna.

Tässä vaiheessa minulle ei tee tiukkaakaan vaihtaa ulkona viihtyvää räntäsadetta Pohjoisen Karoliinan lämpöön, mutta mitä ihmettä muka saa tilalle, jos saunasta luopuu? Ja mitään kahta ja puolta kylpyhuonetta ei tässä oteta lukuun. Sen pitää olla jotain, joka kulkee mukana läpi elämän, muuntuu ja mukautuu jokaisen elämäntilanteen mukaan ja tuo lämpöä ja turvaa juuri silloin kun sitä kaipaa.

Se on Sauna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti